Terveisiä syyslomaleiriltä!

Tämän postauksen kirjoittavat leiriläiset.

Tällä leirillä olemme hypänneet esteitä, maastoilleet (myös otsalamppumaasto) ja ajaneet kärryillä. Leirillä on sattunut ja tapahtunut kaikenlaista kuten leirikasteessa metsästimme ponia. Olemme myös ottaneet aika helmi heppatyttö-kuvia lempihevosiemme kanssa. Viimeisenä iltana oli kotailta, johon valmistimme hauskan näytelmän, joka kertoi tavallisten ihmisten erikoisesta päivästä. Leirillä myös harjoittelimme koppiin lastausta sekä pintelöintiä, missä olemme  nyt todella hyviä. Toivomme, että Kaisa järjestäisi lisää leirejä, koska näillä leireillä on todella hauskaa! :)

Äiti hubertaa

Perjantaiaamuna Sisu (nyt jo 3v.) kertoi kaverilleen, että tulevana viikonloppuna "äiti vaan hubertaa" ja niinhän äiti vaan teki! Kertakaikkisen onnistunut Hubertusratsastusviikonloppu siis takana. Neljä lähtöä, joissa kaikissa sää suosi meitä. Pelto oli pohjana erinomainen ja aurinko lämmitti. Ratsastajat nauttivat silminnähden ja minä; minä olin ratketa riemusta jokaisella kierroksella viilettäessäni esteeltä toiselle ja käännyttyäni aina vain uudelleen katsomaan taakseni mahtavia ratsukoita, jotka seurasivat jonossa perässäni. Kuinka taitavia ja rohkeita ratsastajia! Ja mitä superhevosia meillä onkaan!! Kovakuntoisia, varmoja, vauhdikkaita, taitavia, mutta ennen kaikkea luotettavia. Ja kaikki erilaisia, jokaiselle tuntui löytyneen sopiva hevonen. Jokainen kierros päättyi huimaan ketunhäntäjahtiin ja vauhdikkaaseen kunniakierrokseen. 

Jos luulet, että edellä oleva kuvaus on liioittelua, katso alla olevat kuvat ja vakuutut siitä, että totta on joka sana :) 

Kiitos, että te osallistujat tulitte paikalle. Niin kauan kuin innokkaita osallistujia riittää, saan minä järjestää kaikenlaista. Kiitos Marjo tuhannesti hienoista kuvista (ne saivat minut intoutumaan jopa taas tähän kirjoittamiseen). Kiitos Maija ratamestarille ja Iidalle, Vilmalle, Emmalle, Mimmille ja Sisulle, että paalit olivat aina paikoillaan. Kiitos Saana, Pikku-Maija ja Sofia, että olitte aina siellä missä apua tarvittiin. Kiitos kotavastaava äitini. Kiitos Lotta, että jaksat aina, ja ihan kaikkea! Kiitos Kimmo, että hoidat lapsia ja kotia ja annat äidin vaan hubertaa <3

 

Mietin vaan, missä mun maneesi on?

Säästä on turha valittaa, koska sille ei kertakaikkisesti voi yhtään mitään. Harvoin siis valitan, mutta tänään en muuta ole tehnytkään. Kova pakkanen menee kaikessa kauneudessaan oikean talven piikkiin, mutta viime päivien säässä ei ole enää mitään puolusteltavaa. Ei mitään kaunista, ei mitään hyödyllistä, ei mitään miellyttävää. Kaikkialla jäätä, kaikki (pellot, hevoset, varusteet, kymmenet hanskat, vaatteet, saappaat, varpaat...) märkää, koko piha on kuin luistinrata ja lainehtii vettä!

Nöyrä kiitos ja syvä kumarrus kaikille viikottaisille vakkariratsastajille, jotka olette koko pitkän ikävän syksyn ja talven ajaneet säännöllisesti paikalle liukkaita ja pimeitä teitä pitkin, päästäksenne ratsastamaan yhtä liukkaille ja pimeille teille märillä hevosilla sormet jäässä märissä hanskoissa! Jotain taikaa hommassa täytyy olla.

Mutta joka päivä muutama valoisampi minuutti aamulla ja illalla muistuttaa, että parempaa on taatusti tiedossa. Sitten kun alla on vihdoin kuivaa sulaa maata ja aurinko paistaa vielä vikalla ponitunnillakin klo 19-20 niin sitten juhlitaan teidän kaikkien vakkariratsastajien kanssa. Lupaan sen.

Ja te arvon ihanat tallinnaiset, hevosen omistajat, jotka annatte anteeksi pimeyden aamulla, päivällä ja illalla, liukkaan pihan ja märät loimet, kyllä se niin on, että tässä maassa on turha rakentaa mitään muuta kuin maneeseja ;)

  

Miksi tehdä muuta kun voi ajaa reellä!

Olen ajellut reellä nyt  muutamana viikkona enemmän kuin koko elämäni aikana aiemmin yhteensä. Niin myös meidän lapset. Ja sukulaiset. Ja ystävät. Ja asiakkaat. Kelit rekiajeluun ovat olleet kerrassaan mahtavat. Tietysti vähän kylmää kyytiähän tuo on, mutta kun pakkanen laskee alle kahdenkymmenen niin on tarennut pienen lenkin pyörähtää. Ali-Seppälän ympärillä on tänä vuonna onneksemme pelkkää heinäpeltoa ja siinä reki luistaa hyvin. Tasaista ja niin äänetöntä menoa! Lunta on sopivasti, ei liikaa, mutta juuri heinäpellolla aivan tarpeeksi. Pakkaslumi pöllyää ja lumikiteet kimaltelevat auringon säteissä. Kun ensimmäinen suojakeli tulee, muuttuu lumen pinta kovaksi eikä tätä taianomaista rekikeliä enää ole! Tai jos lunta tulee liikaa, reki meinaa kaatua. Saati sitten vielä huonompi vaihtoehto, että vesisade veisi lumet ja jäljelle jäisi lumeton maa...

Niinpä itse ihan villiintyneenä rekiajeluista ajattelimme tarjota vielä mahdollisuuden muillekin kokea rekikyydin hurmaa. Tallin pikkujouluihin marraskuussa kun niin harvoin osuu valkoinen maa.

Tervetuloa siis sunnuntaina rekiajelulle Ali-Seppälään klo 12-14. Pihassa silloin valjastettuna hepat rekien edessä. Voit varata itsellesi ajan ja välttyä näin odottelulta tai tulla vaan paikan päälle ja lähteä vuorollasi nauttimaan rekiretkestä. Vuoroasi odotellessa voit lämmitellä kodassa, jossa rekikyydin hinnalla tarjolla lettuja, mehua ja nokipannukahvia.

Rekiajelu n. 15min 10€/reki (rekeen mahtuu 1-5 asiakasta) tai pidempi lenkki n. 30 min 20€/reki. Hinta sisältää eväät kodassa!

Lämpimästi päälle ja nauttimaan rekikyydistä vielä kun talven ihmemaa on täydellinen!

Lumikaaos

Hämärästi muistan jotain lumikaaoksesta kun pari vuotta autoilin ja junailin päivittäin pääkaupunkiseudulle. Mutta nyt: kun iltapäivälehtien lööpit hehkuttavat lumikaaosta Etelä-Suomeen, se tarkoittaa Ali-Seppälässä mahtavia rekikelejä, vihdoin pulkkakelejä ja pikkuhiljaa hiihtokelejä. Sisun onneksi vielä iso vihreä traktori auran kanssa päivittäin pyörimään pihaan muutamaksi minuutiksi. Lumikaaos, tervetuloa, me odotamme aina sinua!